Olen välillä niin innoissani, etten saa edes unta. Ideat sinkoilevat päässäni ja mietin kaikkia niitä huikeita työtehtäviä ja projekteja, joiden parissa voin tulevaisuudessa työskennellä. Minua kutkuttaa ajatus, että unelmaduunini on lähes käsin kosketeltavissa.
Haluan kirjoittaa, sen olen tiennyt jo kauan, mutta en oikein solahtanut toimittajan muottiin. Muutaman mutkan kautta päädyin HR-alalle. Työssäni olen kovasti yrittänyt kallistaa kuppiani viestinnän tehtäviin. Minulla oli aina lapa pystyssä, kun kysyttiin kuka haluaa kirjoittaa sisäiseen lehteen tai jeesata viestintätiimiä. Asia siis eteni, mutta hitaasti. Ajattelin polkaista vähän kaasua. Kun kotisohvalla sitten etsin uusia haasteita, törmäsin usein sisällöntuottajan pesteihin. Työnkuva vaikutti mielenkiintoiselta ja luovalta. Ja mikä tärkeintä, siinä saisi kirjoittaa. Naputtelin Googleen hakusanoja alan kursseista tai koulutuksista, ja kiitos Instagramin algoritmien näin KEOn mainoksen sometoimittaja-linjasta. Aloitin opinnot elokuussa 2020 ja koulutuksen aikana tulevaisuuden työnkuvani on kirkastunut. Hetkittäin se ihan häikäisee.
KEOssa olen löytänyt kirjoittamisen ilon, rentouden ja luovuuden. Täydellisyyden vaatimukset ovat karisseet Pohjanmaan pelloille ja olen saanut rohkeutta kirjoittaa itseni näköistä tekstiä. Aivan mahtava tunne!
Yksi makeimmista asioita on pallotella ideoita ihmisten kanssa, joilla on samantyyppiset unelmat ja haaveet. Heidän näkökulmat ja ajatukset ovat avanneet omiakin silmiäni vielä enemmän. Lähimmän opiskelukaverini kanssa sparraamme toisiamme, jaamme kokemuksiamme ja ajatuksiamme tulevasta.
Olen innostunut podcastien teosta, tehnyt Youtube-videon, tuottanut sisältöä tiukalla aikataululla asiakkaalle, analysoinut sometilejä, muokannut kuvia, fiilistellyt ja nauranut. Suoritinpa kurssin avoimessa yliopistossakin. Ajattelin aina, etten ole akateemista tyyppiä, mutta niin vain tämäkin tyttö osallistui markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssille.
Opiskeluista on nyt puolet takana ja työtehtäväni nykyisessä työssäni ovat kallistumassa toivottuun suuntaan. Kirjoitan blogitekstejä, toimin myös pienen yhdistyksen tiedottajana ja suunnittelen yhteistyötä ystäväni kanssa liittyen sisällöntuotantoon.
KEO sytytti kipinän, nyt olen liekeissä eikä minulla ole pienintäkään aikomusta sammuttaa tätä tulta. Olen löytänyt sisälläni kuplivan luovuuden, jota en uskonut itsessäni edes olevan.
Antakaa siis unelmillenne siivet ja lennättäkää Twitter-lintunne niiden juurille.